Helene Liljeström

Torsdagen den 6 april publicerades följande intervju i Sipoon Sanomat. Redaktör Timo Pasanen, som gjorde intervjun, har gett tillstånd att publicera texten på denna hemsida.

Suomessa ei ole yhtään naispuolista piispaa.

Sibbo svenska församling eli ruotsinkielinen seurakunta on ollut yksi edelläkävijöistä, kun Helene Liljeström on toiminut kahdeksan vuotta kirkkoherrana. Naispappeus tuli mahdolliseksi vasta -80 luvun loppupuolella ja myös Liljeström vihittiin papiksi ensimmäisten joukossa. Hän tuli Sipooseen vuonna 1981 ja on siitä lähtien palvellut ruotsinkielisessä seurakunnassa.

-Meitä oli kymmenkunta naista Porvoossa, kun vuonna 1988 meidät vihittiin papeiksi. Vt. kirkkoherrana olin aluksi pari vuotta ja nyt kuusi vuotta olen ollut kirkkoherrana. Periaatteessa olen läpikäynyt kaikki teologian virat mitä seurakunnan palveluksessa voi olla.

Liljeströmin nimi on noussut esille nyt myös laajemmassakin piirissä, sillä hän on suostunut ehdokkaaksi piispan vaaliin. Liljeström ehti jo kerran kieltäytyä ehdokkuudesta, mutta pyörsi sitten päätöksensä.

-Ensin ajattelin, että en ole valmis siihen, mutta samalla surin sitä, että mukana ei ole naisehdokkaita. Kun minua pyydettiin uudestaan ehdokkaaksi niin ajattelin, että voin tuoda mukaan myös naisen näkemyksen. Hiippakunta on varsin laaja, kun koko ruotsinkielinen rannikko kuuluu siihen.

Hän lähtee rohkeasti mukaan ehdokkaaksi ja aikoo tehdä vaalityötä jollakin tavalla. Hän kertoo, että ehdokkaita on alle kymmenen, ja jokainen tekee varmasti vaalimainontaa yksin sekä joissakin yhteisissä tilaisuuksissa.

-Ei ole helppoa lähteä kampanjoimaan, mutta uudet mediat auttavat valitsijoita tuntemaan ehdokkaan paremmin. Ennen piispan valitsivat vain papit, mutta nyt mukana ovat myös maallikkojäsenet, tämä vaikuttaa lopputulokseen varmasti paljon.

Porvoon hiippakunnalle valitaan uusi piispa syyskuussa, hiippakunnan viides piispa Erik Vikström jää eläkkeelle joulukuun alussa. Piispanvaali uudistui vuonna 2000 siten, että piispojen nimittäminen siirtyi presidentiltä kirkolle. Uudessa piispanvaalissa on ehdokasasettelu.

-Piispan virkaa ei voi hakea eikä ehdokkaksi voi ilmoittautua, Liljeström kertoo.

Liljeströmin esitti ehdokkaaksi piispanvaaliin valitsijayhdistys, joka koostuuvähintään kymmenestä vaalien äänioikeutetusta. Äänioikeutetuista puolet ovat pappeja ja lehtoreita ja puolet seurakunnittain valittuja maallikkovalitsijoita. Jos kukaan ei saa yli puolia äänistä, niin kaksi parasta jatkavat toiselle kierrokselle. Ensimmäinen äänestyspäivä on 13. päivä syyskuuta.

Vaativa tehtävä

Suomessa ei vielä ole yhtään naispuolista piispaa, vaikka Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on 9 hiippakuntaa. Turun arkkihiippakunnassa on arkkipiispa ja piispa, joten piispoja on yhteensä 10.

Liljeströmistä huokuu lämpö ja rauhallisuus, kun hän uskoo ajan olevan kypsä naispuoliselle piispalle. Hänellä on seurakunnan työstä varsin laaja näkemys ja se on piispankin työssä tärkeää. Hän uskoo, että piispan työ on vaativa, mutta ihmisiä kuuntelemalla ja heidän avullaan siinäkin työssä onnistuu.

-Piispa on hiippakuntansa seurakuntien ja pappien ylin kaitsija. Piispan tehtävää ei voi kukaan täyttää täydellisesti vaan pitää löytää oma tie. Seurakunta on perusyksikkö ja työ tehdään näissä yhteisöissä.

Hän näkee, että yhtenä tärkeänä piispan tehtävänä on motivoida ja inspiroida seurakuntien ihmisiä. Myös kirkosta eroamiset ovat olleet seurakuntien seurannassa.

- Sipoon ruotsinkielisestä seurakunnasta on erottu aika vähän. Haasteena on toki saada ihmiset pysymään seurakunnissa. Pitää olla luonnolliset kontaktit ihmisiin ja seurakuntalaiset voivat tulla puhumaan työntekijöille. Seurakunnan tulee olla läsnä siellä missä ihmisetkin ovat ja heidän tulee kokea, että saavat tukea vaikeissakin elämäntilanteissa.

Seurakunta tekee paljon muutakin, kuin jumalanpalveluksia ja tärkeitä osa-alueita ovat diakonia-työ ja kouluissa tehtävä työ. Liljeström näkee sen tärkeäksi, että ihmisiä kuunnellaan.

-Kirkkoherran tehtävänä on olla vastuussa kokonaisuudesta ja pitää huoli siitä, että työntekijät ovat iloisia ja tyytyväisiä. Näin into tehdä työtä säilyy ja keskustelu on avointa, vaikka mielipide-erojakin syntyy. Pappien työ on välillä raskasta, mutta se antaa työn iloa kun voin olla avuksi.

Sipoossahan on kaksi seurakuntaa ja jako on selkeästi kielellinen. Liljeström näkee, että uskonkieli on lähellä äidinkieltä ja usko on traditioita.

-Eri kieliryhmillä ovat hieman erilaiset tavat ja traditiot. Toki molemmat seurakunnat Sipoossa toimivat yhteistyössä ja meillä on yhteisiä tapahtumia pitkin vuotta. Meillä on yhteiset tilat ja senkin myötä teemme paljon yhteistyötä.

Det här inlägget publicerades fredagen den 21 april 2006 kl. 1.33 i I media. Du kan följa kommentarer genom RSS 2.0. Du kan lämna en kommentar, eller trackbacka från din egen webbplats.