Tänne minä kuulun! Glimsin viisi vuosisataa, esitelmä Petter Liljasta 19.8.2016

Olimme tutustumassa Glimsin talomuseoon Espoossa 19.8.2016. Oppaana toimi Ninni Finnberg ja hänen pitämänsä esitelmä Petter Liljasta kuului  ”Tänne minä kuulun” Glimsin viisi vuosisataa sarjaan.

Esitelmä äänitetty ja äänitteet ovat kuultavissa Liljeström-ryhmän facebook sivuilla.

Esitelmän äänitteestä on kirjannut Marja-Riitta Heinonen. Olen pyrkinyt kirjoittamaan muistiin oleellisimmat tiedot.

Talomuseo Glims

Glimsin kievarikausi 1780-1822

Maaherran Anders de Brurs:n määräyksestä kievari siirtyi Glimsiin Bembölestä, isäntä oli Nils Olin. Anders de Brurs perusteli muuttoa sillä, että Glims on varustettu kylän parhailla huoneilla ja muilla mukavuuksilla.

Glims siirtyi luutnantti Per Kristian Silferskiöld:lle 1786, hän ei asunut Glimsissä itse, hänellä oli 3 eri renkiä pitämässä paikkaa pystyssä ja kievaria. Petter Lilja s. 1756, aikaisemmista vaiheista ei tiedetä sen enempää. Perimätiedon mukaan Petter Lilja olisi tullut Ruotsista Viaporiin Kustaa III:n sotaan 1788 – 1790. Sodan jälkeen hän olisi jäänyt Harmajan majakan hoitajaksi ja sittemmin saanut puustellin etelä Suomesta.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Uskottavasti Petter Lilja tuli Suomeen aikaisemmin mahdollisesti Viaporin rakennustöihin. Viaporia alettiin rakentaa 1748 ja valmistui nopeassa ajassa. Mutta 1770 luvun keskivaiheilla rakennustyöt ovat olleet kiivaimmillaan.

Oppaan mukaan tieto siitä, että Petter olisi toiminut Harmajan majakan hoitajana saattaa pitää paikkansa, tämä on hyvin spesifistieto yhdeltä ihmiseltä, opas ei kuitenkaan mainitse keneltä. Puustelleista ei ole minkään asteista tietoa. Opas arvelee Petter Liljan olleen yksi Silferskiöldin luottorengeistä ja Petter sai myöhemmin jonkin asteista eläkettä työtänsä vastaan eli syytinkiläis-sopimus.

Espoon rippikirjojen mukaan Petter Lilja on tullut Suomeen Viaporiin. Ensimmäisistä merkinnöistä hänen kohdaallaan ei ole mainintaa, mutta myöhemmin aikuisiällä rippikirjoissa mainitaan ”tullut Ruotsista”

Digitoituja kirkonkirjoja  aikakausilta 1735-1796 Espoo, talonpojista ja tiloista löytyy tietoja.

Vaimo Maria Carlsdotterin sukunimi on todennäköisesti ollut Ahlgren s. 1759, rippikirjojen mukaan syntynyt Kirkkonummella. Vanhemmiksi merkitty Johan Ahlgren ja Anna Johansdotter, jotka on rippikirjoissa 1758 – 75 mainittu, asuivat Bembölen kylässä Makaksessa (Makas en ole varma paikan nimestä) ja jossain kohdissa myös Backiksessa. Rippikirjoissa merkintä Maria Carlsdotterin kohdalla, että hän on 1.1.1780 käynyt Bellin (taas epävarma nimestä) puolella ehtoollisella, ja silloin merkintä hänen kohdallaan, että ”reservdatsoldatens Carl Johan Ahlgrens dotter”. Nimi Carlsdotter tulee ilmeisesti sieltä. Isän nimi on kuitenkin Johan Ahlgren. Bembölen Makasissa löytyy Maria Carlsdotterin vanhemmat, he ovat molemmat syntyneet 1736. Mahdollista on että, koska Marian veli oli Carl Johan, on sattunut virhe.

Koko lapsikatras ilmestyi ensimmäisen kerran rippikirjoihin vasta 1776 – 80 eli sitä ennen heitä ei ole kirjoitettu mihinkään ylös, puutteellisia tietoja ja merkintöjä. Johan Simonsson Ahglren tulee Bembölen makasiinin? sotilaaksi, hänen numeronsa 106 on merkittynä  vuonna 1756 eli hänen ensimmäinen ehtoollismerkintä on sieltä ja hänen vaimonsa Anna Johansdr 1757. Näin pitkälle opas on pystynyt Mariaa kartoittamaan

Opas mainitsee arvailujen puolella yhden sukupolven Ahlbeckejä, mutta he ovat Simon nimisiä.

Petter Espoossa:

Ensimmäinen maininta hänestä Espoossa on, kun heidän ensimmäinen tytär Lena Stina (Cristina) syntyy tammikuussa 1781 Silloin Petter ja Maria Carlsdr ovat olleet kihloissa ja Petterin sanotaan olleen Karvasbackan Ersin renki ja Marian piika, mutta Ersin palvelusväen sivustoilta heitä ei löydy. He olivat silloin vielä Jorvissa kirjoilla ja olivat ehkä Jorvin palvelusväkeä. Mutta sitten 16.6.1782 kun he menivät naimisiin, he ovat molemmat olleet Ersin palveluksessa kirjoilla, ja silloin he asuivat tämän kylän toisella tilalla. Glims kirja ei tiedä Lena Stinaa, koska hän kuoli 1784 ja kolmannen tyttären nimeksi annettiin myös Stina Cristina, niin historian kirjat ovat laskeneet heidät yhdeksi ja samaksi henkilöksi. Siihen aikaan oli yleistä antaa menetetyn lapsen nimi myöhemmin syntyneelle lapselle. 1783 – 1786 Petter on torppari tai renki, mutta ”dräng ”merkinnällä hän on Karvasbackan Ersissä ja hänellä on perhe jo kasassa. Jotkut kohdat maininnoista Lilja on kirjoitettu kahdella ällällä eli Lillja. Ersissä asuessaan hän ja Maria ovat käyneet Maija Caisan ja Danielin kanssa ripillä, silloin on syntymävuodet Petterin ja Marian kohdalla ensimmäisen kerran kirjattu ylös. Petter Lilja löytyy myös ”täältä” rippiluetteloista Nils Olinin ollessa täällä vielä isäntänä. Tähän asti kaupungin museon tietous on perustunut siihen, että Silferskiöld ostaa tämän paikan ja hän tuo hänen omat luottorenkinsä mukanaan ja sitten Petter ja Maria pitävät täällä kievaria, mutta siis oikeastaan hehän asuivat täällä jo etukäteen. He asuivat Jorvissa, sitten he asuivat Ersissä ja sitten he asuivat täällä edellisen isännän aikaan ja vasta sitten Silferskiöld omistaa tämän paikan. Eli voidaan ajatella, että on ollut luontevaa, jos hän on ollut täällä töissä ja tuntee tilan, hän on saanut jäädä tänne. Mutta siihen aikaan kun heidät on kirjattu tänne Nils Ohlinin aikaan, niin heidät on kirjattu vaan pariskuntana, niin jälleen kerran lapset on jätetty kokonaan mainitsematta vaikka heidät on jo tuolla Ersissä mainittu. Tässä vaiheessa kun Nils Ohlin on täällä isäntänä, Glimsissä asuu 26 ihmistä, joista tosi suuri osa on pieniä lapsia. Mutta 1776 – 80 rippikirjoista niin kumpaakaan ei enää löydy Ersin kirjoista, jossain siinä vaiheessa he 76 tai 78  muuttivat tänne, museolla aukko tiedoissa.

Mutta vuonna 1790 Petter Lilja on ollut täällä töissä, 1790 lähtien Petter hoiti kievaria usean vuoden aikana. Kuitenkin sinä aikana, kun hän oli isäntänä, niin hänestä on kirjoitettu, että hän löi isännän velvollisuudet laimin ja joutui kihlakunnan oikeuden moitittavaksi.

Rakennus, jossa nyt olemme sisällä Glimsin päärakennus, on rakennettu 1790 eli todennäköisesti, koska Petter on asunut täällä jo aikaisemmin, niin hän on ollut myös rakennustöissä mukana. Opas kertoo Glimsin rakennuksista.

Liljojen pitäessä kievaria, heillä oli kuusi henkinen perhe. Täällä vielä asuessaan syntyi ja kuoli Gustaf Adolf heidän yksi pojistaan, joka eli vain alle vuoden ikäiseksi 1796 – 97. Museon tietojen mukaan heillä oli kuusi lasta, mutta lapsia oli siis kahdeksan, lapsista kolme kuoli nuorena ja viisi eli aikuisuuteen asti.

1796 pidetään syyskäräjät ja siellä ihmiset valittavat, että he ovat tyytymättömiä tapaan jolla kievaria hoidetaan. He toivoivat kievarin siirtämistä jollekin toiselle saman kylän tilalle ja lisäksi he sanoivat, että Petter ja Maria eivät pystyneet pitämään kyytejä järjestyksessä. Kyyditys systeemi oli semmoinen, että kestikievaria pidettiin 20 kilometrin välein, se oli lakisääteinen. Mutta täällä ei pidettykään kyytejä järjestyksessä eli matkustajat ottivat minkä tahansa hevosen, josta seurasi se että eräät hollimiehet joutuivat tekemään enemmän kyytejä kuin muut, mikä aiheutti närää. Hollimiehillä ei myöskään ollut omaa oleskeluhuonetta ja hevoset joutuivat olemaan taivasalla sekä lumi että vesisateella. Eli voidaan olettaa, että Glimsissä ei ollut noin hienoa ja suurta tallia kuin nyt Asukkaat myös valittivat ettei kestikievarissa ollut ruokaa, vuodevaatteita ja varusteita tarpeeksi matkustavaisille. Valituksista huolimatta kievari jäi Glimsiin. Edellisestä kievarin pitäjästä oli valitettu siitä, että hän piti hollimiehet järjestyksessä nyrkein.

Petter Lilja piti tilaa yllä, viljeli ja kunnosti rakennuksia.

Vilja-aitan siirtosalvokset mainittiin.

Myöhemmin kun Petter ja Maria eivät enää asuneet täällä, niin Silferskiöld otti heidät työskentelemään omistamalleen Gumbölen tilalle eli 1798 lähtien Petter Lilja oli renkivouti Silferskiöldin kartanoissa ja ensimmäiseksi hän oli Gumbölen Storgårdissa. Sen verran tiedetään, että hän muutti Helsingin pitäjään eli 1807 – 11 hän on ollut Degerön kartanossa Helsingin pitäjässä ja muuttokirja löytyy sitten myös 1807 vuoden lokakuussa Espoosta ja takaisin hän tuli helmikuussa 1812 tänne Espooseen ja Espoon rippikirjaan 1812-1817 vanhimmalle pojalle, joka heillä on, siis Johanille on lisätty sukunimi Liljeström. Ja ilmeisesti tätä hienompaa muotoa alkoivat käyttää myös nuoremmat pojat Carl ja Peter, mutta isä Petter oli Lilja loppuun asti. Kuollessaan Petter oli syytinkilänen ja kuolinsyyksi on merkitty kirjoihin stung och bröstvärk ja kuolinpäivä 13.11.1825 Mariebergissä.

Maria Carlsdotter kuoli vasta 2.11.1837 myös Espoon Nupurissa keuhkotautiin

Lapset Lena Stina, Maija Caisa, Daniel, Stina, Johan, Carl, Gustaf Adolf, Peter Cristian

Lapsista tiedetään jotain esim. että Maija Caisa muutti 1797 Viaporiin ja meni kai naimisiin Adolf Träskmanin kanssa. Jotain sitten kuitenkin tapahtui tälle pariskunnalle koska rippikirjoissa 1806 – 17 Petter Liljan taloudessa asuu fosterson Carl Gustaf Adolf Träskman. Eli Petter ja Maria ovat pitäneet hänestä huolta sen jälkeen kun Petter Lilja on muuttanut Espooseen takaisin ja suurin osa hänen lapsistaan asui jo Helsingin puolella, niin hänet merkitty poikien enon hoidossa tai muuten – (Tästä on saanut tolkkua mitä opas tarkoitti.)

 Johan avioitui ja sai kuusi lasta, joista kolme kasvoi aikuisiksi ja asui Helsingissä.

Carl sai kahdeksan lasta joista 2 kasvoi aikuisiksi – Helsinki Sipoo akselilta löytyy merkintöjä

Ja hauskasti on myös sanottu, että Carlin ja Johanin kohdalla heidän vaimonsa olivat serkkuja – lähde ei tiedossa. Molemmat vaimot olivat Sunasta. Ja viimeisenä Peter Cristian kuolinsyyksi on merkitty punatauti. Hän meni naimisiin Maja Lena Telningin kanssa ja sai 6 lasta, jotka kaikki kasvoivat aikuisiksi.

Peter tapasi vaimonsa Nupurissa. Vaimo Maja Lena oli kasvanut äitinsä ja isänsä ja isosiskonsa kanssa Kirkkonummella ja sitten muuttivat Nupuriin työskentelemään, Maja Lena oli kamarineitona. Arvaus on, että Peter on käynyt tapaamassa äitiänsä Mariaa Nupurissa ja sitten tavannut myös Maja Lenan Nupurissa. Peterin ja Maja Lena ainoa yhdistävä tekijä on Nupuri.

 

www.sukuhistoria.fi